Piirtämällä paremmaksi, maalaamalla mestariksi, kuvanveistolla velhoksi

Ol' jällehen aamu varhainen, kun tutut askeleet ylitti jokehen. Kynä heiluvi kädessä viuhkoen, suti värien, harjakset haroen. 

- Arto Villinen- 

Näin se kutakuinkin meni. Maanantai siis. Oppimisen kannalta homma kulki seuraavanlaisesti.

Piirustuksessa jatkui viime kerralla aloitettu patsaspään työstö. Teemme  kahta piirustusta tällä hetkellä. Patsaspäätä maanantai aamuisin ja keskiviikkoisin patsas torsoa. Etenin maanantain tunnilla varjostus vaiheeseen josta ei ole kyllä valitettavasti valokuvaa tarjolla. Varjostaminen sujui jo sujuvammin ja alkoi tulemaan selkeys siihen mitä opettaja Madara tarkoittaa kauttaaltaan varjostamisella. Todennäköisesti ensi kerralla, joka sijoittuukin pääsiäisloman takia muutaman viikon päähän, pääsee hiomaan yksityiskohtia. Ainakin käden ja silmän koordinaatio alkaa olemaan harjaantunut piirtämisen parissa.

Oli aluksi epäselvää toimisimmeko maalaustunnilla molemmat malleina. Mutta Ieva tuli siihen loppupäätökseen sen suhteen että Matias on mallina aivan kuin edellisellä kerralla ja minä olen sitten Matiaksen jälkeen. Tässä muutamia kuvia muiden oppilaiden elävän mallin maalauksen töistä. Luokka on täynnä todella taitavia tekijöitä.

Jatkoin palikka asetelmaa ja pääsin tekemään draperian kankaan tuntua ja varjostuksia. Ieva painotti että ei saa jättää siveltimen vetoja ollenkaan näkyviin, mikä on kyllä hankalaa siinä mielessä, koska olen tottunut maalaamaan vahvoin siveltimen vedoin. Äärimmäisen hyvää harjoitusta siis. Myös pohjavärin käyttö, punaisen korastamisessa vihreällä, oli jotain aivan uutta.

Pohjavärinä nurmikon vaalean vihreä.

Sain jo hyvään vaiheeseen maalauksen. Ensi kerralla palikoiden pariin.

 Tiistai tuli ja oli aika lähteä kuvanveiston maailmaan. Tällä kertaa teimme pienestä punaisesta vahaklöntistä pienet veistokset, josta tehtäisiin myöhemmin pronssiveistokset. Aluksi ei ollut harmainta aavistusta, mitä vahaklöntistä tekisi kunnes hetken aikaa kuvanveistoluokkaa tuijotellessaan törmäsi aitoon pääkalloon ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Ajatuksena oli myös ihmisanatomian tutkiminen tämän pääkallon avulla, mutta oikeastaan kun Kristops huomasi tämän hän sanoi että tehkää mielummin jotain  ekspressiivisempää. Pääkallo lähti siis ekspressiivisempään suuntaan ja sai räsyisen hatun ja lyttyisemmän kallon kuin tavallisesti. Työkaluina käytimme pieniä veistovälineitä joita Kristops jakoi meille. Punaista vahaa on hyvä työstää sillä se lämpenee käden lämmöstä johtuen äkkiä. Tosin tämä on myös vaikeuttava tekijä siinä mielessä että pitää suunnitella hieman minkä osan veistää aluksi, mahdollisen lyttyyn menemisen takia.

Työpiste.

Tälläinen veijari siitä sitten tuli. Ehkä jatkan sitä vielä hieman asuntolassa.

Avustava block in- kallo

Luokasta löytyy kyllä kaikenlaista oheis mallia, kuten kuvassa näkyvä mainio pääkallo.