LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ

Edellisyönä ennen arviointia, iski luomisen vimma ja inspiraation puuska,  joten aloin tekemään öljyvärimaalausta eräistä Riikalaisista katusoittajista. Tämä oli ollut pitkään aikomuksena, mutta jostain syystä en vaan ollut saanut oikeanlaista draivia päälle tekemisen suhteen. Maalasin myöhään yöhön, märkää märälle tekniikalla. Halusin tällä tavalla saavuttaa tietynlaisen rosoisuuden ja rouheuden. Tein maalausta pitkälle yöhön, kunnes oli aika lopettaa. Vaikka maalaus oli märkä, päätin ottaa sen mukaan arvioitavaksi, sillä halusin kuulla mitä mieltä opettajat ovat maalauksesta. Katumuusikko- maalauksen lisäksi, otin kolme muutakin ölyvärityötä mitä olen maalaillut asuntolassa, maalaamisen ilosta. Näihin mukaan lukeutui hieman keskeneräinen maalaus mummistani, öljyväri väri harjoitelma, sekä maalaus jossa kaksi hahmoa tanssivat, tämän nimesin Dance of Liberationiksi. Tässä lyhyt kooste vielä miten maalaukset ovat edenneet. Muotokuvamaalaus syntyi erään valokuvan pohjalta jossa mummi nauraa ja pitää ruusukimppua kädessään. 

Muotokuvamaalauksesta tuli melko ekspressiivinen. Ihon sävyt onnistuivat melko hyvin. Vaikein osuus oli saada kasvon lihakset muodostettua. Vaikka viimeisessä kuvassa löytyi näköisyys, se muistutti enemmänkin äitiä joten lopulta jätin naaman tyhjäksi. 

Otin maalauksen tällaisena arvioon, mutta aion viimeistellä sen vielä kotona Suomessa.

Katusoittajat

Öljyväri harjoitelma

Dance of Liberation

Aamulla olikin sitten valtava sutiminen käynnissä, kun sinkoilimme Matiaksen kanssa töitä keräten ja kohta täytyi olla jo koululla tekemässä kasaamassa töitämme näytille itse loppuarviointia varten. Loppuarvioinnin töiden asettelu alkoi puoli kahdeltatoista, mutta itse arviointi oli tunnin päästä siitä. 

Matka koululle taittui tuulisessa säässä ja varsinkin maalaukset meinasivat tempautua tuulen mukana Väinäjoen kanaaliin. Selvisimme kuitenkin koululle kaikkine maalauksine ja meni hetki sielläkin sinkoillessa, sillä meille ei oikeastaan oltu kerrottu tarkemmin minne työt voi laittaa esille ja jouduimme hetken keräilemään ympäri eri luokkahuoneita piirustuksia, sekä maalauksia. Lopulta törmäsimme Ievaan joka kertoi minne voisimme laittaa työt esille. Laitoimme työt esille pienen järjestelyn jälkeen yhteen maalausluokista, jossa oli myös muita valmistuvien oppilaiden lopputöitä esillä. Loppuarviointiin otin mukaan maalauksessa tehdyt kaksi sommitelmaa, neljä asuntolassa tehtyä maalausta, kuvanveistossa tehdyn kipsi käden,keskeneräisen pronssi kalastajaukon, kaksi croquis piirustusta ja viisi piirustusta Madaran tunneilta

Luokkaan alkoi kertyä koulun opettajia, Jolanta ja Ieva mukaanluettuna. Tutut  neljännen vuoden oppilaat esittelivät töitään arviointi raadille ja me kuuntelimme, mitään kyllä ymmärtäen, kun opettajaraati antoi palautteen heille.

Pian oli aika siirtyä omaan arviointiini pala kurkussa, sillä englanniksi omista töistä kertominen ei ollut tuttua huttua. Oikeastaan kerroin vain lyhytkäisyydessään siitä miten antoisa kokemus koko vaihtojakso on ollut ja missä olen huomannut selkeää kehittymistä, sekä myös että uusien asioiden oppimisesta. Mainitsin myös Riikan inspiroivasta kulttuuri ilmapiiristä ja ympäristöstä, kuinka esimerkiksi Katusoittajat- maalaus on syntynyt täysin Vanhankaupungin keskuspuiston innoittamana. 

Sain palautetta piirustuksista, että niissä täytyisi lisätä enemmän kontrastia, mikä on kyllä aivan totta. Opettajat sanoivat että myös varjojen sävyissä kylmän ja lämpimän suhteen olisi harjoittelemista. Muuten he kyllä kehuivat sommittelua ja töiden ilmaisuvoimaa.

Tälläinen loppuarviotöiden esillepano oli.

Kipsikeksikäsi ja kalastajaukko

Loppuarvion jälkeen on helppo hymyillä! Nyt se on ohi!

Opettajat arvioimassa Matiasta

Lopuksi kaikesta tästä oman työskentelyn arvioimisesta voisi sanoa sen että paljon on kyllä oppinut uusia työskentelymenetelmiä ja ennen kaikkea oma-aloitteiseksi työskentelyn suhteen. 

Piirustuksessa on tullut selkeää kehitystä niin sommittelun kuin katsekäsi- koordinaation suhteen. Alku oli hyvin kankeaa, koska ei ollut mitään säännöllistä rytmiä piirtämisen kanssa. Pian kun kävi viikottain piirtämässä, niin Madaran tunneilla kuin myös maanantain croquis sketchingissä huomasi oppien tarttuvan. Täytyy jatkossa koittaa pitää piirustusvaihde silmässä niin voi kehittyä lisää. 

Öljyväreillä maalaaminen oli kyllä todella mahtavaa! Alussa kaikkein hankalinta oli värien sekoittaminen, sillä käytin hyvin paljon tärpättiä siihen, mutta siihenkin oppi oikean suhteen vaan kokeilemalla. Oikeanlaisen maalausjäljen hakemisessa meni myös aikansa, siis tasaisen jäljen löytäminen kyllä tarvitsee oikean otteen ja painon siveltimeen. Tällaiset koulussa tehtävät tekniset harjoitteet ovat kyllä tärkeitä. Hienoa oli myös se kun pääsi näkemään muiden oppilaiden taidokkaita maalauksia. Oikeastaan ainoana miinuksena oli tahti maalauksien suhteen, mutta sille ei voi mitään.

Mitä tulee 3D-mallinnukseen, on se ollut tähän mennessä kaikkein haasteellisin osuus kaikista kouluaineista, sillä kaikki siinä on tullut aivan uutena asiana ja on pitänyt oppia jatkuvasti uutta, sekä tahti on ollut valtavan nopea. Kun Alvis ensimmäistä kertaa esitteli koko jutun ytimen vaihe vaiheelta nopeasti, vaikutti kaikki hyvin yksinkertaiselta, mutta näin ei tosiaan ollut. Tästä voisi myös hieman syyttää itseään siinä että aina kun uusia asioita käytiin lävitse olisi kaiken voinut kirjata muistiinpanoihin, ettei tarvitsisi jatkuvasti kysyä Alvikselta neuvoa. Vaikka itse animaatio osio on vieläkin kesken, voisi mallinnuksesta sanoa että siinä yhdistyy selkeästi klassinen kuvanveisto ja digitaalinen taide. Kun muovaa mallia täytyy huomioon ottaa jatkuvasti kuvakulmat, sekä että polygoniverkosto on jatkuvasti yhteydessä.

Kuvanveisto on ollut kaikista mielenkiintoisinta. Tämä saattaa johtua täysin uusista tekniikoista joita on päässyt kokeilemaan. Kivuliaisuudesta huolimatta steariinimuotilla tehty käsi oli varsin mielenkiintoinen kokeilu ja sellainen jonka voisi toteuttaa nyt tekniikan opittua esimerkiksi kotioloissakin. Pronssiveistoksen tekoa oli myös mahtava päästä kokeilemaan. Jokin kiehtova puoli kuvanveiston monivaiheisuudessa on, ja vaikka kuulostaakin kornin juhla mokka mainosmaiselta, niin on siinä sekin puoli että näkee selkeästi käden jälkensä. Kalastajaukko on vielä hieman kylläkin kesken, sillä siihen tulee vielä patinointi jonka tekemistä odotan innolla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Menimme vielä arvioinnin jälkeen käymään Raimon luona josko vihdoin pääsisimme kokeilemaan märkälevytekniikkaa, mutta kuten yleensä on käynyt on suunnitelmat menneet uusiksi Raimolla, koska jotain tiettyjä tarvittavia henkilöitä ei ole saatu paikalle tai jos oppilas on ollut sairaana. Mutta puhetta oli että ensi viikon maanantaina katsoisimme mikäli silloin onnistuisi. Ei auta muuta kuin yrittää, niin kova hinku on päästä kokeilemaan, vielä ennen Suomeen paluuta, tätä harvinaista tekniikkaa.