Kulttuurieroja, museokierros ja kiertelyä kaupungilla
Tähän väliin on hyvä listata hieman eroavaisuuksia Suomen ja Latvian välillä. Ensimmäisenä tulee mieleen kun saavuimme Riikaan, muuttui arkkitehtuuri yhtäkkiä Tallinnan ja Riikan välisen reitin puisten omakotitalojen ja kivirakennusten jälkeen, paljon aaltoilevampaan ja epäsymmetriseen muotokieleen. Kyseessä on siis jugend- tyyli joka kattaakin neljäkymmentä prosenttia Riikan keskustan rakennuksista. Muutoin osa keskustan rakennuksista olivat ränsistyneitä ja graffitiviidakon valtaamia. Liikennevalot ovat täällä nokkelat, sillä niissä näkyy digitaalinen sekuntikello josta näkee milloin tien voi ylittää.
Vierailimme myös asuntolan lähellä olevassa pienimuotoisessa ostoskeskuksessa, jossa itse ruokakauppa puoli oli valtava, niin valikoimien kuin tilankin puolesta. Hinnat olivat, kotimaahan verrattuna, ruuan suhteen edulliset. Latviassa on käytössä vielä yksi ja kaksisenttiset joita kertyy kyllä kaupassa asioidessa lompakon pohjalle.
Hassua oli huomata että täällä työllistetään ihmisiä pienilläkin asioilla. Hyvänä esimerkkinä tälläisestä vessa jossa oli töissä vanha mummeli, joka peri vessassa käyvältä henkilöltä kolmekymmentä senttiä.
Tiistaina ennen tapaamista belgialaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa, kävimme pyörähtämässä keskustorilla ja kauppahallissa pikaisesti. Keskustorilla oli lähinnä myynnissä samanlaista perustavaraa ja vaatetta mihin myös Suomessa saattaisi törmätä torilla. Kauppahalliin astuessa nenään leijaili erilaisten lihojen ja kalojen tuoksu, ja niitä oli kyllä montaa eri sorttia siellä tarjolla.
Tapasimme lopulta belgialaiset vaihto-oppilaat Latvian kansallisen taidemuseon edessä, sekä pari toisen vuoden opiskelijaa koulustamme, jotka vetivät meille kierroksen museossa. Taidemuseo oli juuri kunnostettu viime vuoden puolella ja se oli kyllä uskomattoman upea niin ulko, kuin sisäpuoleltakin.
Menimme ensin alakertaan jossa oli lähinnä purvitis palkinnon saaneita taiteilijoita. Purvitis palkinto jaetaan biennaalitse taiteilijalle tai ryhmälle jotka edustavat Latviaa uskomattomalla työllä, jonka uskotaan syvästi kiinnittyvän aikakauden kehitykseen,sekä luoden sillan nykyelämän, hengellisten ihanteiden ja luontaisten arvojen välillä. Alakerrassa oli paljon videoinstallaatioita ja ääni-installaatioita, ehkä mieleenjäävin oli Voldemārs Johansonsin valtava yhden huoneen kokoinen ääni-ja videoinstallaatio Thirst. Teoksen ideana oli video valtavasta myrskyisästä merestä joka laukaistiin videotykillä screenille, tähän liitettynä äänitys myös merestä. Tarkoituksena oli luoda tilanne jossa voi kohdata meren, tyrskyt ja tuulet, sateet että äänet, ja tarkkailla näitä sopivan etäisyyden päästä, tilanne joka olisi mahdoton oikeissa luonnonoloissa, pelon ottaessa vallan ihailun sijasta.
Toisessa kerroksessa oli vanhoja kuten Latvian tunnetuimpia ja arvostetuimpia maalareita; kansallistaiteilija Janis Rozentāls, sekä maisemamaalauksista tunnettu impressionisti Vilhelms Purvītis, jonka mukaan purvitis palkintokin on nimetty.
Museokierroksen jälkeen kävimme ostamassa museon vastapäätä olevasta Latvian taideakatemian uumenista löytyvästä pienestä liikkeestä taidetarvikkeita. Menimme myös syömään belgialaisten kanssa ja kiertelimme Riikan upeissa puistoissa, jotka olivat täynnä hienoja veistoksia ja kauniita puita.
Vierailimme myös asuntolan lähellä olevassa pienimuotoisessa ostoskeskuksessa, jossa itse ruokakauppa puoli oli valtava, niin valikoimien kuin tilankin puolesta. Hinnat olivat, kotimaahan verrattuna, ruuan suhteen edulliset. Latviassa on käytössä vielä yksi ja kaksisenttiset joita kertyy kyllä kaupassa asioidessa lompakon pohjalle.
Hassua oli huomata että täällä työllistetään ihmisiä pienilläkin asioilla. Hyvänä esimerkkinä tälläisestä vessa jossa oli töissä vanha mummeli, joka peri vessassa käyvältä henkilöltä kolmekymmentä senttiä.
![]() |
| Latvian kansalllinen taidemuseo |
Tapasimme lopulta belgialaiset vaihto-oppilaat Latvian kansallisen taidemuseon edessä, sekä pari toisen vuoden opiskelijaa koulustamme, jotka vetivät meille kierroksen museossa. Taidemuseo oli juuri kunnostettu viime vuoden puolella ja se oli kyllä uskomattoman upea niin ulko, kuin sisäpuoleltakin.
Menimme ensin alakertaan jossa oli lähinnä purvitis palkinnon saaneita taiteilijoita. Purvitis palkinto jaetaan biennaalitse taiteilijalle tai ryhmälle jotka edustavat Latviaa uskomattomalla työllä, jonka uskotaan syvästi kiinnittyvän aikakauden kehitykseen,sekä luoden sillan nykyelämän, hengellisten ihanteiden ja luontaisten arvojen välillä. Alakerrassa oli paljon videoinstallaatioita ja ääni-installaatioita, ehkä mieleenjäävin oli Voldemārs Johansonsin valtava yhden huoneen kokoinen ääni-ja videoinstallaatio Thirst. Teoksen ideana oli video valtavasta myrskyisästä merestä joka laukaistiin videotykillä screenille, tähän liitettynä äänitys myös merestä. Tarkoituksena oli luoda tilanne jossa voi kohdata meren, tyrskyt ja tuulet, sateet että äänet, ja tarkkailla näitä sopivan etäisyyden päästä, tilanne joka olisi mahdoton oikeissa luonnonoloissa, pelon ottaessa vallan ihailun sijasta.
Toisessa kerroksessa oli vanhoja kuten Latvian tunnetuimpia ja arvostetuimpia maalareita; kansallistaiteilija Janis Rozentāls, sekä maisemamaalauksista tunnettu impressionisti Vilhelms Purvītis, jonka mukaan purvitis palkintokin on nimetty.
Museokierroksen jälkeen kävimme ostamassa museon vastapäätä olevasta Latvian taideakatemian uumenista löytyvästä pienestä liikkeestä taidetarvikkeita. Menimme myös syömään belgialaisten kanssa ja kiertelimme Riikan upeissa puistoissa, jotka olivat täynnä hienoja veistoksia ja kauniita puita.

No comments:
Post a Comment