Nyt sitä mennään!

19.maaliskuuta, kello on puoli kuusi ja herätyskello soi. Kehon valtaa sekava jännityksen ja haikeuden tunne, kun tietää että kohta on aika juoda viimeiset sumpit, hyvästellä tyttöystävä ja rapsutella kissat. Tunteet ovat pinnassa sillä kyseessä on kuitenkin yhdeksän viikon vaihto-opiskelu ekskursio Latvian Riikassa Matiaksen kanssa Jana Rozentala makslas viduskulassa. Kello tikittää, pian täytyy kiitää rinkka selässä Ainolan asemalle ja hypätä junaan jossa kohtaamme Matiaksen kanssa, tänä kylmänä ja tuulisena maaliskuun aamuna.

Kuvassa aamuinen Ainolan pysäkki. Jääkööt hyvästi hetkeksi Järvenpää!

Viru kaut Riikaa

Menimme siis rautateitse Helsinkiin josta jatkoimme matkaa laivalla kohti Viroa. Kulkuyhteydeksi valitsimme laivan ja bussin, sillä se oli edullisin sekä mielenkiintoista olisi jos matkan aikana pääsisi näkemään ja kokemaan asioita eri perspektiivistä verrattuna lentämiseen. Laivamatka meni pikaisesti ja saavuimme Viroon. Kummallista kuinka reilu 80 km matkaa Helsingistä Tallinnaan muuttaa arkitehtuuria niin äkkiä ja sitä huomaa olevansa yhtäkkiä Vanhassakaupungissa, täysin eri ajassa, mukulakivisellä, ritarien ja haarniskoiden viitoittamalla tiellä. Hetken seikkailtuamme Vanhankaupungin lävitse löydämme bussiaseman josta pian lähteekin bussi kohti määränpäätämme Riikaa. Bussimatkan aikana oli hauska havainnoida todella hassuja ja hullunkurisia virolaisia koteja joita oli metsiköiden laitamilla, sekä kattohaikarojen pesiä valopylväiden päällä. 

Vanhassakaupungissa rakennukset olivat muodoiltaan mielenkiintoisia

Törmäsimme Tallinnassa matkan varrella kauniiseen seinämaalaukseen tytöstä