There's ain't a thing greater, than paint

Torstaina alotimme aamun piirustuksen parissa. Jälleen kerran opettaja oli myöhässä, mutta sille oli hyvä syy sillä hän oli ollut juhlistamassa syntymäpäiviään edellisenä iltana. Oli myös hauska kuulla kun oppilaat lauloivat opettajalle syntymäpäivälaulun latviaksi. Jatkoimme samaa mallia piirustuksessa ja opettaja neuvoi kuinka varjostus pitäisi ajatella laajana ikäänkuin alueena, josta lähtee tuomaan toisia alueita jotka luovat valöörieroja. Esille tuli myös se että pienet yksityiskohdat hiotaan aivan lopuksi. Myös tuli neuvoja mittasuhteista, mitä pitäisi korjata ja mitä ottaa huomioon. Piirustuksen jälkeen oli luvassa lähemmäs kolmen tunnin hyppytunti ennen ensimmäistä maalauksen tuntia joten lähdimme takaisin asuntolalla hakemaan maalauksen tunnille tarvittavia välineitä asuntolasta.

Tässä olen hieman jo hakenut varjostusta.

 Maalauksen tunti alkoi puoli kahdelta ja aika oikeastaan vierähti yllättävän äkkiä, kunnes huomasi kiitävänsä jo maalauspohja kädessä tunnille. Saapuessa luokkaan oli siellä jo joitain oppilaita jotka tervehtivät meitä ja virittelivät maalaustelineitään ja välineitään. Myös lyhyt vaalea tukkainen  opettaja Ieva saapui pian paikalle ja otti meidät oikein iloisesti vastaan. Oppilaat tekivät elävän mallin maalausta ja paikalle oli myös saapunut vanha viiksekäs ukko. Aluksi oli hieman vaikeuksia löytää meille tilaa luokasta sillä oppilaat olivat tehneet jo jonkin tovin kyseistä maalausta ja heillä oli jo tietyt paikat, sekä lisäksi me emme tulisi tekemään elävästä mallista vaan tekisimme erilaisista kankaista sommitelman. Ensimmäinen maalauksen työ olisi siis puutelineeseen ripustettujen eriväristen kankaiden oikeiden värisävyjen löytäminen, sekä myös varjostaminen. Maalaus oli aluksi kömpelöä ja tuskaista, käytin muutenkin liikaa tärpättiä värien sekoittamiseen ja siitä tuli hirveä katku. Se onkin erikoista sillä maalausluokassa on normaalia käyttää tavallista tärpättiä ilman mitään kantta ja siellä ei oikeastaan ole myöskään ikkunat auki joten tärpätin katku on melkoinen. Yksi oppilas kerran vitsailikin että ei sitä enää haista ollenkaan, ilmeisesti tottumus kysymys. Maalasin aika pienellä pensselillä työtä, kunnes eräs oppilas tuli ja leikkimielisesti nappasi kaikki pensselini, suurinta pensseliä lukuunottamatta. Tämä oli kuitenkin niin iso pensseli että se ei mahtunut pikkutärpätti kulhoon, joten Ieva toi minulle pottaa muistuttavan astian johon pystyin huljuttelemaan isoa pensseliä. Lopulta ryöstin takaisin loputkin pensselini. Koko tilanne oli aika koominen. Hauskaa oli myös huomata kuinka opettaja laittaa soimaan maalaamiseen sopivaa musiikkia oppilaiden iloksi.

Tällaistä jälkeä sain aikaiseksi ensimmäisellä maalaustunnilla