Vaikeuksia paratiisissa

Perjantaiksi ei oltu merkattu mitään lukujärjestykseen joten se oli vapaapäivä. Muutenkin tilanne oli vähän vaikea sillä Matias oli tullut sairaaksi. Kävin viereisestä ostoskeskuksesta hakemassa ruokaa ja apteekista lääkettä, sekä kuumemittarin Matiakselle jolla oli kurkkukipeä, kuumeinen ja flunssainen olo. Kannattaa siis ottaakin mukaan tarvittavan aputarvikkeet mikäli sairastuu reissun päällä, vaikka kuumemittarikaan ei hirveästi pulita niin voi se olla kätevää olla varmuudelta mukana. Kolmekerroksisesta ostoskeskus Olimpiasta löytyy apteekki, pieniä liikkeitä esimerkiksi bodyshopin tapainen ja kalastustarvikkeille tarkoitettu liike, sekä tämän lisäksi valtava sekatavara ja ruokakauppa uskomattoman laajoine valikoimineen ja tuotteineen. Tavallaan se muistuttaa vähän kuin Citymarkettia, mutta huomattavan halpaa ruokaa ja tavaraa sieltä saa.

Olimpia on asuntolamme läheinen ostoskeskus.

Lauantaiaamuna Matiaksella oli niin korkea kuume ja kurkkuturvoksissa, että meidän oli soitettava ulkomaanvaihtovastaavalle Jolantalle ja kysyttävä että miten kannattaa toimia tällaisessa tilanteessa. Jolanta oli itse tekemässä työhommia, lauantaista huolimatta, sekä autolla liikenteessä joten hän tarjoutui ystävällisesti kuljettamaan meidät sairaalaan. Jolanta tuli hakemaan meidät asuntolalta ja kyseli Matiaksen vointia, sekä antoi kassin jossa oli omenia ja hunajaa kurkkukipuun. Lähdimme kohti Riikan keskustaa, jossa oli terveyskeskus jonne menimme käymään, mutta huonoin seurauksin, koska kyseessä oli lauantai kukaan ei voinut ottaa Matiasta tutkittavaksi. Jolanta kertoi että kävelymatkan päässä oli toinen paikka, jossa pitäisi kyllä olla palvelevaa henkilökuntaa. Mutta tämäkin meni rähmälleen joten jouduimme lähtemään toiselle puolelle kaupunkia Latvian oikeaan viralliseen sairaalaan. Jolanta joutui tämän takia siirtämään erään tapaamisen kolmeksi, joka oli kyllä äärimmäisen ystävällistä häneltä sillä olisimme olleet aika hukassa tässä Latvian oudosti toimivassa terveydenhuoltojärjestelmässä.  Siellä olisi pakosti oltava joku joka voisi auttaa poloista Matiasta. Ajoimme kiireen vilkkaa keskustan läpi toiselle puolelle kaupunkia, joka oli muuttunut remontin takia joten kesti kauan kun löysimme paikan johon auton voisi parkeerata. Pääsimme kuitenkin lopulta sairaalaan, joka oli täynnä ihmisiä. Tämä oli outoa Jolantan mielestä sillä yleensä hän ei ole koskaan joutunut jonottamaan varsinkaan lauantaisin lääkärin vastaanottoa. Sairaalat eivät ole koskaan lempipaikkoja, joten se että olet vieraassa maassa sairaalassa, varmasti vielä Matiaksen tilanteessa korkeassa kuumeessa, ei ole kyllä yhtään mukavaa. Muutenkin tilannetta pahensi se että juuri kukaan ei puhu englantia ja yhtäkkiä eräs mies sai kouristus kohtauksen ja alkoi kaatui maahan ja alkoi sätkimään. Jolanta joutui lähtemään kolmeksi tapaamiseen ja jäimme sairaalaan odottelemaan että oikea vuoronumero tulisi. Lopulta Matias pääsi näkemään lääkäriä joka puhui englantia. Itse en päässyt Matiaksen mukaan, joten lähdin kävelemään takaisin asuntolalle päin. Matkan varrella löysin mukavan kahvilan, sekä lähetystorin josta ostin maalaamista varten paidan, sekä erään kirjan. Olin lopulta viiden maissa takaisin asuntolassa ja Matias tuli lähempänä kuutta takaisin. Hänellä oli todettu nielurisatulehdus, johon oli saanut antibiootit apteekista, sekä viikon sairaslomaa. Oikeastaan loppu viikonloppu meni vain asuntolassa hääriessä ja elokuvia katsellessa. Tuli ainakin levättyä hyvin seuraavaa kouluviikkoa ajatellen. Näin varhaisessa vaiheessa vaihtoa meitä suomipoikia jo koeteltiin, mutta tällaiset ovat hyviä kokemuksia niin tietää miten jatkossa toimia mikäli sairastuu. Over and out!